Olen kulkenut jo päivän ymmärtämättä ottaneeni askeltakaan.
Kuin pilvissä olisin kävellyt, mutta onko se lopultakaan kummallista.
En minä itse ole kykyjäni luonut. Ihme löysi kehälleni, kun sitä synkkänä yksin kiersin.
Sinua minun on ihmetteleminen, sitä muutosta, jonka sinussa näen.
Muistan pyytäneeni tukea, mutta sen sijaan lennähdytit taivaisiin. Pyysin mielestäni liikaa ja annoit enemmän.
Vastarahani taitavat olla hetkellisesti lopussa. Pito ei riitä, mutta onko silläkään väliä.
Eilisen tapahduttua voisin tiskata koko loppuelämän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti