Asioiden tärkeysjärjestyksestä

Onko maailmassa mitään merkittävämpää
kuin nähdä lapsen pukevan
ensi kertaa
sukat jalkaansa.

Minuus, kieli ja ymmärtäminen

Kukaan ei voi sanoa mitään vain itsestään.
Itsensä voi nähdä ainoastaan suhteessa muihin.

...

Nähdä itsensä ja olla ajattelematta näkemäänsä
on kuin ottaisi valokuvan ja heittäisi sen heti pois.

Kuva itsestä on kuin valokuva.
Se on aktuaalisesti totta vain hetken,
mutta potentiaalisesti läpi koko elämän.

...

Kieli on olemassa vain kahden tai useamman ihmisen välillä.
Kieli on merkkejä ja sääntöjä, joilla merkkejä käytetään.
Kieli kuvaa ajatuksia ja tunteita laaja-alaisesti.

...

Ymmärtäminen on ajatus- ja tunne-erojen tasoittumista kahden tai useamman ihmisen välillä.

Ymmärtää voi periaatteessa vain itseään, käytännössä ei ketään, sillä itsensä voi nähdä vain suhteessa toisiin.

Vastaus

Voiko tuska yksin synnyttää mitään?
Voiko mitään synnyttämätön olla yksin totta?

Ei.

Virsiä

Samuli Edelmann laulaa virsiä, ja minä leijun menneisyydessäni. Olen ala-asteen aamunavauksessa. Urkuharmoni soi, ja luokanopettaja laulaa jykevällä bassollaan. Pidän lapsenkäsissäni hiirenkorville plarattua virsikirjaa. Sen ensimmäiselle sivulle olen kirjoittanut tikkukirjaimin nimeni ja luokkani.

Kirjan muovinen kansi liimaantuu nihkeyttään kiinni kämmenpohjiin. Silkkipaperin ohuita sivuja on käännettävä varoen. Ennenkokematon ja iänkaikkinen lyövät kättä tässä tammikuisessa pakkasaamussa. On kuin kaikki olisi alun alkaenkin suunniteltu luomaan koululaiseen muistijäljen, joka on nouseva esiin läpi hänen lopun elämänsä.

Ja nyt laulaa Samuli. Tai lauloi kesällä, Luhangan kirkossa. Äänityksistä oli lehdessä juttu, jota pidin enemmän kornina kuin ihmisen perimmäisiä tunteita luotaavana. Ei juttu huono ollut, mutta jäin silti miettimään, kuinka mahdotonta sanoin on tavoittaa sitä, mitä virsissä soi.

Ja silti minunkin on pakko kirjoittaa. Joku pakottaa.

Nämä sävelet, sanat, hiljaisuus säkeiden välillä, tunnelma. Ne kantavat minua, nostavat ja kuljettavat kuin aivan kuin se jokin, joka on kuljettanut minua lohdullaan yli kaikkien koettelemusten.

En ole koskaan kulkenut yksin.

Näitä virsiä kuunnellessa jään miettimään, missä asuu se jumala, josta ihmiset yhdessä jakamallaan kielellä puhuvat. Mistä syntyy kollektiivinen uskominen, joka on synnyttänyt maailmanuskonnot?

Vai onko matka hänen luokseen sittenkin vain matka omaan sisimpään? Missä kulkee se raja, jonka jälkeen henkilökohtainen muuttuu jaetuksi?

Voisiko olla niin, että löydämme ensin rauhan sisältämme ja kun käsitämme, että muutkin sitä kaipaavat, luomme jumalan yhteiseksi nimittäjäksi.

Lauseista viimeinen on kerettiläinen, mutta paljon kauniimpi kuin ulkoannettu Totuus.

Hyvänyönsuukko

Sosiaalisen vuorovaikutuksen muoto, joka ilmentyy yleensä perheissä, aika ajoin myös ystävien kesken. Maassa, jossa miehen on sallittu koskettaa miestä vain kätellessä, on hyvänyönsuukko poikkeus rakkauden osoittamisen normista. Isä voi suudella poikaansa insestisyytettä pelkäämättä kello 20:n ja kello 22:n välillä.

Rutinoituessaan hyvänyönsuukko menettää läheisiä ihmissuhteita kuvastavan merkityksensä. Siitä tulee harmiton pusu, suukko muiden joukossa. Ei ole poisluettua, etteikö rutiininomaisesti muiskaistu suukko voisi olla yhteydessä huonosti nukuttuun yöhön ja jopa unettomuuteen.

Tarkoin vaalittuna ja ajatuksella annettuna hyvänyönsuukko ruokkii rakkautta, sitoo perhettä yhteen ja, vaikeasti todistettavien teorioiden mukaan, ylläpitää myös maailmanrauhaa. Hyvänyönsuukko suojaa, rakentaa ja hyväilee. Voimallisimmillaan se on ikuinen päivänvalo, joka menestyksellisesti uhmaa yön pimeyttä.

Nimetön

Sateen läpi se suutelee
hehkuu oranssina asfaltissa
sitoo kädet selän taakse ja kuiskaa
tänäkin iltana joku elämä loppuu.

Mikään ei ole niin kiihottavaa
kuin tuntea todellisuuden koskettavan
kylmillä käsillään lämmintä vartaloa
tänäkin iltana joku on yhä elossa.

Ymmärtääkseen valoa on kuljettava pimeässä
mutta koskettaakseen todellisuutta
on vain lopetettava kuvittelemasta.

Elämä sana, kuolema numero

Kokea maailma verbinä ja elää mukana,

harjoittaa imperatiiveja ja harjaantua,

olla konditionaali ja tehdä puolesta,

nussia numeraaleja kunnes voi vain tappaa.

Hyttysen osastani

Kevyt on raskasta,
valta syntyy vastuusta,
eikä päin vastoin kuin
painavien maailmassa.

Vaatimaton osani
on pitää tieto itselläni
että yhdellä pistollani
sinut surmaisin rakas ihminen.

Kaivinkone nro. 2

Kaivinkone tiskipöydällä muistuttaa
leikistämme jonka maailma keskeytti.
Maailma josta haluaisin siivun
vain kahdeksi viikoksi kerrallaan.

Kaivinkone ei ole se joka on yksin
vaikka hylättynä saakin seisoa.
Kone on kauhaansa myöten puhdas
koska leikkiessäsi kurassa sinä olet onnellinen.

Ja taas minä saan paeta perkeleitä
jotka riekkuvat sisälläni kuilun pohjalla.
Minä voin ainostaan turruttaa itseni
nähdessäni kaivinkoneen tiskipöydällä.