Rakkautta ei kannata pilkkoa sanoihin. Analyysin tulos osoittaisi vain, ettei rakkautta voi selittää.
Rakkaudesta olisi ehkä viisasta kysyä heiltä, jotka eivät ole rakkauttaan koskaan kyseenalaistaneet. Lopulta sekin olisi turhaa, sillä eivät he osaisi onneaan kysyjälle kuvailla.
Realisti sanoisi: rakkaus voi alkaa ja rakkaus loppuu.
Optimisti vastaisi: rakkaus alkaa ja rakkaus voi loppua.
Pessimisti ei uskaltaisi suutaan avata.
Minä seison kahden ensimmäisen välissä. Tiedän elämäni todelliseksi, koska rakastan. Ja tiedän, etten kuole, vaikka rakkaus kuolisi.
Ajattelen rakastuneeni järkevästi ja järjettömän paljon.
Sinun kanssasi, rakkaani, olen valmis hyppäämään sokeana.
Vaahtomuovipatjalle puolen metrin korkeudesta.
Alastomana yhteiselle vuoteellemme.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti